Pääsin kerran tutkimaan teräksestä taottuja koneenosia jotka olivat viettäneet lähes sata vuotta Saimaan pohjassa olevassa syvänteessä.

Osien muoto vaikutti jonkin kauan sitten eläneen jättimäisen eläimen ruumiinosilta. Hapettomassa vedessä olleet höyrykoneen osat olivat syöpyneet vanhoja taontapintoja pitkin kuin puunsyitä pitkin.

Hopeakellon pinnan rakennetta miettiessäni muistin höyrykoneen osat. Kello sai pinnan joka muistuttaa järven pohjasta löytynyttä.

Lasin alla oleva kuvio kaartuu ikäänkuin lasi olisi linssimäisesti suurentava vesipisara esineen pinnalla. Pisaran pohjalle on jäänyt pieni loistava smaragdi ja kellon osoittimet.

Lisää
Takaisin